Tarttuvuuskerroin on kova – arviossa Iiwanajulma

Julkaistu Infernossa 1/2021.

IIWANAJULMA
Casino Loyale
PIIRIVUOREN POLKKA

Iiwanajulman vuonna 2008 ilmestynyt kakkoslevy Tuhottu tila on kirjoissani suomenkielisen raskaan rockin kovimpia albumeja. Kuusi vuotta myöhemmin julkaistu, perin syvissä vesissä hirttynyttä happiruuvia ronklannut Hallelujah jäi jotenkin edeltäjänsä pitkään varjoon, vaikka suositella sietää sitäkin – ellei kuulija sitten pelkää miltei inhorealistiseksi käyvää musiikillista synkeyttä.

Kuusi vuotta on jälleen vierinyt, ja iiwanat palaavat Tuhotun tilan säveliin aikamoisilla tarttuvuuskertoimilla. Ellei tätä olisi tavallaan jo kokenut, rääkyisin hallelujaata minäkin.

Yhtyeen neljäs albumi tykittää vankasti 2000-lukulaista, sille päälle sattuessaan huolella roiskivaa ”vaihtoehtometallia”, jonka sanoituksissa räävitään tutun toteavaan tyyliin ihmiselon moninaisia raadollisuuksia ilman myötähävettävää patetiaa ja ilmanaikuista märinää. ”Sä sanot aika parantaa, mä sanon vitut, se tappaa”, ja sitä rataa. Varmemman vakuudeksi haistatetaan koko elämälle synnytysvehkeitä.

Iiwanajulma on hieno, tietyssä ehdottomuudessaan suuresti arvostettava bändi, jonka sietäisi laskeutua sinunkin levylautasellesi – tai oikeammin Bandcampin kautta tietokoneesi musiikkikansioon, sillä tällä haavaa levy on saatavilla vain digitaalisesti.