Tuntuu aina vähän nihkeältä tarttua näihin ”oikeustaistelubändeihin”, jotka ovat jäsenten riitojen takia jakautuneet kahteen leirikuntaan. Johan näitä loppuliitteisiin ja nimenmuokkauksiin päätyneitä yhtyeitä on nähty: Entombed, Immortal, Morbid Angel – vain joitakin mainitakseni.
Venom on henkilöitynyt jo hyvän aikaa sen ikoniseen basisti-laulajaan Cronosiin. Bändin 80-luvun klassisesta kokoonpanosta puhuttaessa ei voida kuitenkaan sivuuttaa sen kahta muuta jäsentä, kitaristi Mantasia ja rumpali Abaddonia. Pari vuotta sitten brittikaksikko ilmoitti pystyttävänsä vanhaa bändiänsä mukailevan Venom Incin. Solisti-basistiksi pestattiin Venomissa muutamalla levyllä vaikuttanut Tony ”Demolition Man” Dolan.
Bändin debyyttilevy sisältää juurille uskollista vanhan liiton speed- ja black metalia. NWoBHM-henkisen soitannan keskellä sinkoilee paholaiskuvastoa ja synkkiä fantasioita varsinaisen Venomin tapaan. Kappaleissa on mukavasti tarttuvaa raskautta ja Dolanin äänessä sopivaa, Cronosin mieleen tuovaa raspia.
Albumia luukuttaessani en kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta sen tarpeellisuudesta. Vaikka on hienoa, että vanhat konnat palaavat nuoruuden musiikkinsa lähteille, tarvitaanko toista Venomia todella? Ehkä en ole oikea ihminen vastaamaan tähän.
Toisaalta fakta on se, ettei tällaista materiaalia tee kukaan paremmin kuin sen keksineet kantaisät. Tämä kuuluu Avélla parhaimmillaan oikein maukkaalla, muinaisia piruja herättävällä tavalla.