Tasaisen tappava kuuntelukokemus – arviossa Dread Sovereign

Julkaistu Infernossa 1/2021.

DREAD SOVEREIGN
Alchemical Warfare
METAL BLADE

Primordialista tutun Alan Averillin sivuprojekti palaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Yhtyeen kolmas levy on jälleen kerran laadukas paketti täynnä likaista perinneheavyn, black metalin ja doomin yhdistelmää, joka löyhkää lopunajoilta ja antikristillisyydeltä.

Averillin lisäksi triossa vaikuttavat kitaristi Bones ja Conanista tuttu rumpali Con Ri (Johnny King). Kolmikon luoma musiikki todellakin kuulostaa alkemialliselta sodankäynniltä. Tämä yhtye ei hienostele saati pyytele anteeksi. Se luottaa, ei vain perusasioihin, vaan perustavanlaatuisiin asioihin. Se puhuu totta joka solullaan, joka sydämenlyönnillään. Se sanoo: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”

Intron jälkeen starttaava She Wolves of Savage Season möyrii pateettisen ilkeästi läpi koko kymmenminuuttisen kestonsa, ja on melkoisen käänteispsykologinen ratkaisu pistää raita levyn alkuun. Mutta päätös on oikea, sillä se saa pahaa-aavistamattoman kuulijan sukeltamaan syvemmälle jäniksenkoloon. Askel ei varsinaisesti kevene, matkan teko ei käy helpommaksi eikä sitä ihanaa enkeliä todellakaan löydy viereltä. Angel Witchiä ja Manilla Roadia esiin manaava Nature Is the Devil’s Church on suorastaan armoton kappale, siksi väkevästi King rumpujaan paukuttaa.

Muitakin huippukohtia voisi mainita, mutta riittänee jos totean Alchemical Warfaren olevan tasaisen tappava, yhtäläisessä määrin niin murskaava kuin nostattava kuuntelukokemus. Vahva suositus ihan kaikille.

Hienon levyn päättää suhteelliseen obskuuri Bathory-laina You Don’t Move Me (I Don’t Give a Fuck).