Italian Varsesesta lähtöisin oleva nelikko keittää ärjyä soppaa stonerin, sludgen ja doom metalin aineksista. Bändi nyökkäilee muun muassa Mastodonille, Sleepille ja Red Fangille luovien tunnelmoivasta jamittelusta brutaalimpaan ilmaisuun sangen notkeasti.
Avauskappale Kaleidogscope keinuu hypnoottisesti, kunnes koko yhtye iskee kaikilla sylintereillä. Myös kakkosbiisi Dakhmassa koko bändi rouhii mallikkaasti. Reverse Satyr käynnistyy psykedeelisellä introlla, jonka jälkeen bändi kiihdyttää rujompaan meininkiin. Kappaleen maukkain osio on bassottelun jälkeen alkava kitarasoolo.
Rumpali Giona on Athonin keskiössä, sillä hänen energinen tyylinsä pitää kappaleet hienosti läjässä. Lauluvastuu on jaettu kitaristien Amenin ja Castenin sekä basisti Manun kesken. Ukot ärjyvät asiaankuuluvasti, mutta albumin koukut löytyvät riffi- ja rumpuosastolta.
Neljäs kappale The End ei koukuta vaan valuu korvista sisään ja ulos. Sen riffeistä ei vain saa otetta. Absinthe hiipii aavemaisen doomahtavissa tunnelmissa, laukkaa välillä sludgen tempoon ja päättyy mahtipontiseen jamitteluun. Päätöskappale jättää viiden biisin debyytistä hyvän maun. Albumi on tasapainoinen, mutta hittikappale jää uupumaan.