Ruotsalainen Degial jatkaa siitä mihin Morbid Angelin Altar of Madness jäi. Bändin kolmas kokopitkä on todella kovatempoista ja vimmaista death metalia.
Morbid Angelin vaikutuksen huomaa riffimaailmassa ja väkivaltaisissa kitarasooloissa, jotka voisivat olla suoraan Trey Azagthothin soittamia. Laulut ja levyn yleisilme ovat tosin vielä esi-isäänsä raaempaa sorttia. Kaoottisuus ja raivokkuus onkin lähellä puhdasta black metalia.
Rimanalituksia ei löydy, mutta ei toisaalta mitään erityisen mieleenpainuvaakaan. Jälki on lajissaan vakuuttavan kuuloista ja levyä kyllä kuuntelee sujuvasti, mutta tasapaksuus irvistelee corpsepaintin lailla taustalla.