Kasarin alussa ensisävelensä polkeneen yhtyeen uutukaisalbumi tarjoilee raikasta, svengaavaa ja hieman countrymaista rockmusiikkia. Isoja kertosäkeitä, kirkkaita kitarasooloja ja kosketinmattoja maalaillaan isolla pensselillä, ja kasariheavyn resepti on vahvasti läsnä.
Hevipopkappaleet ovat mukavaa kuunneltavaa mutta eivät jaksa herättää suuria tunteita. Tasapaksuus väsyttää kuuntelijan nopeasti, ja levy sopii lähinnä hyväntuuliseksi taustamusiikiksi esimerkiksi ajomatkalle.
Laulaja Eamon Nancarrow’n monipuolinen tapa hoitaa hommansa kuitenkin erottuu. Mies taipuu niin korkeisiin kiljaisuihin kuin herkkyyttä uhkuvaan tulkitsemiseen erinomaisesti tuoden mieleen Poison-keulakuva Bret Michaelsin. Miehen äänessä on pieniä nyansseja, joiden omalaatuisuus on ihailtavaa – tällaisia laulajia genre kaipaisi lisää.