Tasokas ja miellyttävä kokonaisuus – arviossa Steve ’n’ Seagulls

Julkaistu Infernossa 11/2020.

STEVE 'N' SEAGULLS
Another Miracle
PLAYGROUND

Suomen bluegrass-ilmiö ei hidasta tahtia. Pelimannipoppoo on koonnut neljännelle levylleen jälleen uuden satsin tunnettuja rock- ja metalliveisuja. Coverirrottelujen ohella uutuudelta löytyy edellislevy Grainsvillen (2018) tavoin myös bändin omia sävellyksiä.

Yhtyeen jolkotusten purevuudesta kuulijoihin kertovat korkeat sijoitukset sekä Suomen albumilistalla että Yhdysvaltojen Billboard Bluegrass -listalla. Bändi on myös kiertänyt debyytistään Farm Machinestä (2015) lähtien maailmaa kunnioitettavalla yli sadan keikan vuositahdilla.

Edellytyksiä menestyksen jatkuvuudelle voi löytää uutuusalbumilta, johon on valikoitunut kappaleita esimerkiksi bändeiltä Metallica, AC/DC, Kansas ja Deep Purple. Mukana on jälleen tunnelmiltaan sopivan vaihtelevia kappaleita, jotka bändi on sovittanut taidokkaasti omannäköisikseen.

Rivakammista kilkatuksista pelittävät parhaiten hauskasti polveileva Master of Puppets ja bändin oma ralli, ylös ja alas kiihtyvä Lion Tamer. Raukeammista tulkinnoista säväyttivät eniten yhtyeen omaan tuotantoon lukeutuvat Sweet Maria ja Reckless Wrecking Ball.

En tiedä vieläkään, suhtautuako bändin countrya ja rempseää kansanperinnesoitantaa käsittävään ilotteluun vitsinä vai vakavasti otettavana taiteena. Naama kurtussa sitä ei ainakaan kannata vastaanottaa. Vaikka levyn kappaleissa on tasoeroja, kokonaisuutta voi pitää jälleen taidokkaana ja miellyttävänä. Lokit siis rallattakoot menemään jatkossakin.