Tätä lajia mahtuu metallimaailmaan edelleenkin liian vähän – arviossa Tyfon’s Doom

Julkaistu Infernossa 1/2018.

09.06.2018
Tyfon's Doom
Emperor’s Path
Gates of Hell

Tommi Varsalan käytännössä yksin operoiman Tyfon’s Doomin ensimmäinen kokopitkä pohjaa vahvasti perinteiseen heavy metaliin, mutta tätä päivää mukaileva soundimaailma antaa levylle ryhdikkään loppusilauksen. 

Bändin debyytti-ep:llä Yeth Houndilla (2016) yleissoundi oli melko raaka, kuten koko ulosantikin. Tämä johtui ainakin osittain koneella ohjelmoiduista rummuista. Emperor’s Pathilla bändissä on oikea kannumies, ruotsalainen Cederic Forsberg, jonka myötä Tyfon’s Doom vaikuttaa tervetulleesti orgaanisemmalta. 

Emperor’s Path kuulostaa hirmuisesti takavuosien Running Wildilta. Näin on etenkin riffeissä ja sovituksissa, joita tukevat herra Varsalan vähintäänkin omintakeinen artikulointi ja fraseeraukset. Hauska anekdootti sinällään, että rumpali Forsberg istuu myös Running Wild -pastissi Blazon Stonen patteriston takana. Mutta vaikutelma ei haittaa. Tätä lajia mahtuu metallimaailmaan edelleenkin liian vähän.

Tyfon’s Doom on kasvanut Emperor’s Pathilla niin sävellyksellisesti kuin soitannollisestikin. Levyltä puuttuvat kuitenkin selkeät hittisävelmät, oli niiden poissaolo sitten tarkoituksellista tai ei. 

Lisää luettavaa