Täydellisen omaperäistä – arviossa Amendfoil

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

07.03.2017
Amendfoil
Empyrean & Ophidian
omakustanne

Erehdyn usein ajattelemaan, että omaperäisyys on metallimusiikissa jo kauan aikaa sitten kuollut hyve. Juuri silloin tulee vastaan äetsäläisen Amendfoilin kaltaisia bändejä, jotka onnistuvat luomaan uskoa genren avarakatseisuuteen ja kehittymiseen.

Amendfoilin toinen levy on selkeää jatkumoa kovalle Skyline Escape -esikoiselle (2013), mutta nykyisellään bändi on vähän kaikilla osa-alueilla pykälän verran parempi – kuten asiaan tietysti kuuluu. Amendfoil on kehittynyt nimenomaan bändinä, eikä parrasvaloihin voi nostaa vain yhtä onnistujaa, vaikka erityisesti rumpali Samu Honkon painava takominen vaikuttaa tuoneen aivan uudenlaista ryhtiä koko bändin soittoon.

Amendfoil osoitti jo viime vuosikymmenen loppupuolen demoillaan, että bändin biisikynä on poikkeuksellisen terävä. Kappaleissa yhdistyvät soiton progemetallinen leikittelevyys sekä rockin puolelta kumpuava draivi ja melodioiden popahtava iskevyys. Vaikka moni artisti on pyörinyt näennäisesti samoilla musiikillisilla kentillä, Amendfoil tekee hommaansa edelleen täydellisen omaperäisesti.

Yhdentoista biisin sekaan mahtuu mukavasti vaihtelua ja jännittäviä hetkiä, joista voi mainita erikseen duurissa kulkevan The Passengerin, tummempia sävyjä esittelevän Catharsisin sekä allekirjoittaneen korvissa albumin parhaaksi nousevan Omnivoren.

Amendfoil on onnistunut jälleen kovan levyn luonnissa, ja on melkoinen ihme, ellei bändin nimi herätä kiinnostusta jo laajemmallakin rintamalla. Saumoja on aidosti vaikka kuinka pitkälle.

Lisää luettavaa