Sähäkkää thrash metal -energiaa tarjoileva Maniac Abductor osuu ilmaisullaan monilta osin asian ytimeen. Noin kymmenvuotiaan joensuulaisbändin rässäys edustaa ehtaa ja kursailematonta nuoruuden energiaa, jossa on repullinen tarttuvia riffejä. Nyrkki nousee pystyyn.
Musiikin vaikutteet tulevat peittelemättömästi 1980-luvun thrash-aallon aggressiivisemmasta laidasta, esimerkiksi Slayeriltä ja Testamentilta. Kopiointiin ei kuitenkaan langeta, vaan kappaleet taotaan rehellisen omannäköisellä kiivaudella, jossa on ripaus äärimetallia. Kovin omaperäisiä kappaleet eivät ole, mutta pisteitä sataa kertakaikkisen terävästi iskevästä ja täysillä vedetystä kaahauksesta.
Rallit ovat voittopuolisesti killereitä, eivät fillereitä. Kiihkein lataus hehkuu silti levyn alkupuoliskolla, esimerkiksi kappaleissa Odd Man Out ja Disciples of Hate. Vaikka myös loppupään rymistely toimii, pari kovemmalla instensiteetillä varioivaa biisiä olisi mahtunut sinnekin. Bändin kakkoskiekko on joka tapauksessa ilahduttavaa, täydestä sydämestä kaikkensa antavaa thrash metalia, jonka käyrä on ylöspäin.