Asia-yhtyeen solistina maailmanmaineeseen noussut John Payne on lyönyt hynttyyt yhteen kosketinsoittajanero Erik Norlanderin kanssa. Kaksikon yhteistyöstä on rakentunut kahdeksan kappaletta käsittävä progekokonaisuus.
Pakko myöntää, että albumin laadukkuus yllätti, vaikka varsinkin Paynen kyvyt ovat tiedossa. Jossain Dream Theaterin, Toolin ja Uriah Heepin maailmoissa seikkaileva julkaisu on raikas, tuotannollisesti laadukas ja kappalemateriaaliltaan hyvinkin vahva. Biisien pituuksilla ei tyylilajille epäominaisesti kikkailla, vaan kappaleiden ydin on nopeasti havaittavissa eikä soitinpornoa löydy läheskään niin runsaasti kuin voisi odottaa.
Albumi on täynnä korvia helliviä nyansseja, joita luovat erilaiset soittimet ja efektit. Monipuolisen soundimaailman kirjo on ihailtava ja luo kappaleisiin leijailevaa tunnelmaa. Paynen vahva AOR-tausta loistaa, sillä monet rallit kuulostavat poljennaltaan ja kertosäkeiltään esimerkiksi Totolta tai Asialta.
Nykypäivän muovisuudesta ei ole tietokaan. Levy todistaa, että kun kappaleet rakennetaan perinteisen 70-luvun rockin kautta, lopputulos ei voi mennä kovin pahasti vikaan.