Saatanallista vanhan liiton death metalia jo pitkään vääntänyt jenkkibändi Evil Incarnate on yltänyt parhaimmillaan oikein meheville tasoille. Moderneja arvoja ja trendejä hylkivä asenne on korostetun vihamielinen, mutta nyt vedetään ikävä kyllä metsään.
Kuuntelin muistia virkistääkseni mainion ja voimalla mättäneen Depopulation Agendan (2020), mikä oikein korostaa harhalaukauksen perusteellisuutta. Lucifers Crown on soundipolitiikaltaan niin karkea irtiotto, että valinnan on pakko olla tietoinen. Se ei kuitenkaan tee levystä hyvää.
Sinänsä bändin keskitempoinen, raaka ja ajoittaisilla koskettimilla sävytetty kuolo liikkuu oivilla vesillä, eikä mielleyhtymä vaikkapa Acheroniin ole lainkaan pahasta. Voimaton ja täysin vailla potkua oleva äänimailma on kuitenkin niin halpa ja keskentekoinen, että ero edelliseen levytykseen on valtava.
Kappaleista yksikään ei ole mikään Sacrificial Suicide, mikä ei ole itsessään vielä isokaan miinus, mutta sekin voima ja isku, jota raidoissa mahdollisesti asuu, jää pahasti treenikämppätasoisen taltioinnin peittoon.