Ehkäpä menneen vuoden hienoimman kansikuvan omistava levytys on esittäjänsä toinen kokopitkä, jonka musiikkia kuvaillaan yksinkertaisesti black’n’rolliksi. Toivottomat ja synkät, jopa kuolemaa uhkuvat 14 biisiä eivät puuduta missään vaiheessa. Vaikka kappaleiden tietynlaisesta samankaltaisuudesta aiheutuu hieman turhautumista, kuolorallit imaisevat mukaansa hulppeasti.
Ihanan rosoinen ja puhdas soundimaailma toimii helvetin hyvin. Plussaa tulee myös mukavan rivakasta toiminnasta, sillä kappaleet kulkevat jouhevasti ja suoraviivaisesti sen enempää selittelemättä. Yhtye ei tarjoile juurikaan uutta mutta tekee kaiken paremmin kuin useimmat kanssatoimijansa.