Terä valitettavasti tylsyy loppua kohti – arviossa Nazareth

Julkaistu Infernossa 11/2018.

Nazareth
Tattoeed on My Brain
Frontiers

Seitsemän-ja kahdeksankymmentäluvuilla suosionsa aallonharjalla ratsastanut skotlantilainen hard rock -jyrä on levyttänyt kaikkiaan viidellä eri vuosikymmenellä, 2000-luvun puolellakin nyt jo neljän studioalbumin verran.

Uusimman albumin kappaleista erityisesti nimikkoraita pitää nimensä antaman lupauksen jättämällä aivoihin lähtemättömän mustejäljen. Ihon alle tunkeutuu myös Rubik’s Romance hyhmäisellä kantrimelankoliallaan.

Soundit ovat läpi albumin leimallisen amerikkalaisia poiketen siten jyrkästi yhtyeen edellisestä pitkäsoitosta Rock’n’roll Telephonesta, joka on selkeämmin klassinen hard rock -kimara. Tyylikokeilu sopii kuitenkin pitkään ikään ehtineelle yhtyeelle tahrattomasti, ja rouheiden kantrikitaroiden väreilyyn on helpottavaa unohtua.

Unohtumattomista hetkistä huolimatta albumin terä valitettavasti tylsyy loppua kohti, kunnes Change laukaisee nimensä mukaisesti patruunan uudelleen. Kokonaisuutena uutukainen onkin kuin pieleen mennyt tatuointi. Välillä kivuliaankin tylsä kuunneltava ei tuota tarpeeksi säväyttävää lopputulosta.