Suomalaisen metallimusiikkiosaamisen suurimpiin vientinimiin vuosikymmeniä kuulunut Sonata Arctica nyökyttelee yhdennellätoista levyllään kohti juuriaan. Vaikka levyn kansikuvasta voisi muuta päätellä, uutukainen ei
yllä Ecliptican (1999) tai Silencen (2001) meriitteihin.
Selkeimmät stepit takavuosiin bändi ottaa käytännössä kolmessa ensimmäisessä rallissa. Niistä avausraita ja ensimmäinen sinkku First in Line on lopulta vahvin. Rivakka tempo sekä kitaran ja koskettimien battle tuovat mieleen jopa Blank Filen, Weballergyn ja Abandoned, Pleased, Brainwashed, Exploitedin kaltaiset vauhti-ilottelut.
Clear Cold Beyondin kymmenen biisiä uppoaa kuitenkin melko varmasti paremmin nyky-Sonataa fanittavalle kuin varhaisvuosien tekemisiä haikailevalle. Alkubiisien jälkeen yhtye luottaa ennemmin nokkelaan ja vahvasti sonatamaiseen taiteellisuuteen, joka esiteltiin vuoden 2007 Unialla. Asiassa ei toki ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, mutta Clear Cold Beyond ei tule jäämään aikakirjoihin Sonata Arctican topvitoslevynä. Kahden edeltäjänsä jälkeen albumin raskaampi kokonaisilme on kuitenkin mitä tervetullein.