The Smashing Pumpkins – Oceania

28.09.2012
The Smashing Pumpkins
Oceania

Pääkurpitsapää Billy Corgan menetti viimeisenkin pitkäaikaisen jäsenensä rumpali Jimmy Chamberlinin ennen massiivisen levyrakennelman työstöä, mutta se ei näytä kulkua haittaavan, päinvastoin. Levyn käynnistävien Quasarin ja Panopticonin rehvakkaassa kitaroinnissa kuuluu kohahduttava into ja näyttämisenhalu.

Sitten biisit kevenevät hiukan selittämättömällä tavalla ja sähkökitaroiden tilalle ohjaavaan asemaan tulee hetkeksi koskettimia ja akustisia. Aina kun meininki meinaa livetä liian muoviseksi new age -hippailuksi (Violet Rays, One Diamond, One Heart), jostain vedetään esiin napakka kitaramelodia, joka muistuttaa millaisesta musiikillisesta kasvustosta bändi on kotoisin. Avausbiisikaksikon lisäksi The Chimeran jämptissä kitarailotulessa on riemastuttavalla tavalla vanhan Pumpkinsin helppoutta.

Oceania kuulostaa miellyttävän simppelillä tavalla riffi- ja harmoniavetoiselta alternativelevyltä, joka voittaa teeskentelemättömällä tymäkkyydellään samalla tavalla puolelleen kuin vaikkapa Dinosaur Jr:n paluulevyt. Kuuntelunautintoa eivät pilaa jo ilmestymishetkellään tunkkaiset industrialsävyt, liian kunnianhimoiset sovitukset tai turhan mustavalkoinen angstisuus.

Oikeanlainen suora tekemisen meininki kuuluu Corganin narinassakin, joka on niin vapautunutta ja rentoa kuin vain voi olla. My Love Is Lostin, Oceanian ja Pale Horsen tapaiset puoliballadit kuulostavat raukeine helkyttelyineen optimismilta, vaikka laulunaiheensa vähemmän maireita ovatkin.

Levyn ainoa selkeä heikkous on yhtyeelle tuttu ylimittaisuus. Ronttiin tuntiin mahtuu sittenkin pari viipaletta liikaa. Niin paljon kuin Glissandran mainiosti valittavat kitaravinkaisut voisivatkin tulla The Afghan Whigs -mestari Greg Dullin melodiapakista, perään laitettu Inkless vetäistään turhan samalla sapluunalla. Myös päätösbiisi Wildflower on junnaava ja jousineen päivineen turhan ilmeinen lopetusnostatus levylle.

Murheet jäävät saatavien rinnalla kuitenkin pieniksi. Harmillista, ettei näin hyvää ja ”juurevaa” levyä voitu saada aikaan sillä aidolla ja alkuperäisellä kokoonpanolla.

 

Lisää luettavaa