Phil Campbell ei voinut jäädä Lemmyn kuoleman jälkeen liian pitkäksi aikaa kotiinsa suremaan. Ammattimuusikko repii leipänsä tien päältä, joten eikun uutta materiaalia ulos ja takaisin rundille.
Phil Campbell and the Bastard Sons on sikäli mielenkiintoinen kokoonpano, että maestro on valinnut aisapareikseen kolme poikaansa. Laulaja Neil Starr täydentää viisikon, ja kyllähän poppoolta irtoaa rehellinen perusrock napakasti.
Viiden kappaleen valikoima lienee tarkkaan harkittu näytös bändin kyvyistä. Mukana on akustisilla kitaroilla renkutettu fiilistely, Motörheadistä muistuttavalla draivilla takova nopeampi pala sekä kolme keskitempoisempaa – ja myös tavanomaisempaa – vääntöä.
Miksauksesta vastaa Motörheadin luottotuottaja Cameron Webb, joten tässäkään mielessä on turha odotella kovin isoa irtiottoa. Ja miksipä Campbellin pitäisi moiseen edes pyrkiä, olihan hän säveltämässä kolmen vuosikymmenen ajan isoa osaa Motörheadin materiaalista. Ei raskas rock tästä miehestä soittamalla lopu.
Ep on tiivis ja lupauksia herättävä näyte, jonka perusteella aikanaan ilmestyvältä pitkäsoitolta voi odotella hyvinkin mainiota jälkeä. Laulaja Starrin puhdas ja tavanomainen ääni ei luo kummoistakaan pahan pojan ilmapiiriä ja osa riffeistä on turhankin tylsää perusjunttaa, mutta hyvät puolet vievät lopulta voiton. No Turning Back on peräti erinomainen juoksuralli, ja juuri tämän sortin kudontaa bändiltä kuulisi mieluusti myös jatkossa.