Dave Wyndorfin 1980-luvun puolelta tahkonnut space rock -kopla on tavannut tehdä hyviä tai loistavia levyjä, ja Mindfucker solahtaa loistavien puolelle. Ainahan bändin levyillä on ollut vähintään kourallinen mahtavia kappaleita, mutta tällä kertaa niistä osuu liki jokainen.
Kuten asiaan kuuluu, huuru ja sekoilu ovat edelleen vahvasti menossa mukana. Tällä kertaa biisit ovat kuitenkin todella terävällä kynällä laadittuja. Kuten yhtye itsekin kuvailee, ”Detroitia” löytyy nyt paljon – tiukkaa otetta piisaa, ja sehän passaa erinomaisesti.
Äänite on tyylillisesti sopivan vaihteleva tuoden mieleen bändin 90-luvun klassikkolevyt. Tavallaan Mindfucker tuntuukin selvältä jatkolta esimerkiksi 20 vuoden takaiselle Powertripille. Ei olisi ihme, vaikka Wyndorf olisi ottanut kyseiseltä tykkilevyltä askelmerkkejä – uutukaisessa on paljon samaa niin jäntevän levykokonaisuuden kuin ulosannin iskevyydenkin osalta.
Levyn ytimessä on Stooges/MC5-pohjainen garagepaahto, eli tempo on mukaansatempaavaa ja meno energistä. Toisaalta yhtye tekee edelleen hyvää jälkeä myös hapokkaammin ja vähemmällä remuamisella. Näistä aineksista koostuu oivallinen kymmenen biisin paketti, josta on tullut haaveiltua Monster Magnetin kohdalla verrattain pitkään.
Wyndorf upeasti soittavine yhtyeineen on tehnyt erittäin onnistuneesti sen, mitä pomon mukaan oli tarkoituskin: hyvää fiilistä tursuavan, etukenoisesti rockaavan levyn. Kun vaivattomasti puskeva kokonaisuus on vielä tyylillisesti sopivan vaihteleva ja fiiliksiltään monipuolinen, voisi puhua miltei täydellisestä onnistumisesta.