Vähän yllättävä Svart-signaus, ohiolainen War Curse, veivaa ehtaa perinnetietoista semimelodista thrashiä. Riffeissä on vahva Bay Arean vaikutus, mutta ajoittain löytyy myös tiettyä anthraxmäisyyttä ja ehtaa heavy metalia.
Soitto on todella tiukkaa ja vähän turhan virkamiesmäistä. Thrashiin kuuluu mielestäni pieni etunoja ja edes ajoittainen vaarantunne, ja näitä elementtejä War Cursen toiselta albumilta ei pahemmin löydy.
Biisit ovat hyvin rakennettuja ja välistä niistä löytyy mainioita riffiryppäitä. Kitaristit kunnostautuvat myös sooloissa, jotka on soitettu järkevästi tyylikkäitä melodioita unohtamatta. Laulussa melodialinjat sen sijaan menevät varsin yksipuolisesti nostaen parissa biisissä jopa pientä ärsytystä.
Sinällään asiat on tehty lähes kaikin puolin oikein, mutta tuntuu kuin intohimo olisi unohtunut matkasta tyystin, mikä tiputtaa fiilistä ainakin omalla kohdallani. Maltillisemman thrashäyksen ystävät löytänevät tästä silti paljon hyvää ja rakasta.