Tuo usein pitkästyttävältä tuntuvaan musiikkityyliin tarvittavaa suoraviivaisuutta ja selkeyttä – arviossa Perennial Isolation

Julkaistu Infernossa 3/2021.

PERENNIAL ISOLATION
Portraits
NON SERVIAM

Espanjalaisen Perennial Isolationin sinnikäs työ tunnelmallisen black metalin parissa tuottaa jokseenkin yllättäen tulosta. Neljännellä levyllään tahkoava bändi onnistuu tuomaan usein kovin pitkästyttävältä tuntuvaan musiikkityyliin tarvittavaa suoraviivaisuutta ja selkeyttä.

Jopa hieman sargeistmaisella riffillä kulkevalla Autumn Legacy Underlying the Cold’s Caressilla käyntiin polkaistava albumi sisältää hyvin tehtyä ja tuotettua kamaa. Peruspohjana on tavanomaista kaihoisaa mustaa metallia, josta kuuluvat odotetusti läpi Agalloch, Alcest ja Harakiri for the Sky – siis ainoastaan positiivisessa mielessä.

Portraitsin sävellykset ovat eloisia ja paikoin hyvinkin kipakkatempoisia, mikä erottaa Perennial Isolationin monesta muusta saman alan yrittäjästä. Vaikka soundi on iso ja tunnelmat ovat eittämättä valtavia, bändin kokonaismeininki on miellyttävällä tavalla simppeli ja paikoin hyvin tarttuva, mistä esimerkkinä vaikkapa napakka The Silent Solace.

Portraits ei ole napakymppilevy, mutta se on kylliksi hyvä kokonaisuus kiivetäkseen genrensä kärkipäähän. Aivan neljän kirveen tietämissä siis pyöritään.