Turvallinen trippi turvattomuuteen – arviossa Eyehategod

Julkaistu Infernossa 3/2021.

EYEHATEGOD
A History of Nomadic Behavior
CENTURY MEDIA

Tätä levyä on odotettu taatusti monessa osoitteessa. Mississipissä virtasikin vettä seitsemän pitkää vuotta, ennen kuin New Orleansin pahan olon suurlähettiläät saivat valmiiksi seuraavan… hmm, oksennuksensa.

Vähintäänkin rankan elämän eläneen, kuoleman porteilta palanneen Mike Williamsin vittumaista elämöintiä ja väliin epärytmistä käninää kuunnellessa ihmettelee, mikä piru tässä bändissä oikein viehättää. Itse kuulun niihin, jotka eivät alkuun ymmärtäneet yhtyeen kulttimainetta. Kohautin olkapäitäni ja jätin tyypit pyörimään refloihinsa. Jossakin vaiheessa mölyäminen alkoi kuitenkin maistua.

Omintakeisen nytkyttelyn ja jopa autistisen Sabbath-riffittelyn yhdistäminen ei kuulosta paperilla kovin lupaavalta. Kun siihen päälle lisätään täysi hittivapaus sovituksissa ja vihamielisessä ulosannissa, yhtälö ei ole kovin helppo. Vaan joillekin se on ihana, jopa vapauttava.

A History of Nomadic Behavior pursuaa Eyehategoodin peruselementtejä – rämeistä sludgeilua ja Dischargedia kunnioittavaa rujoa runnomista, eristäytyneisyyttä ja ahdistusta, sisäisiä demoneja ja niiden kanssa rimpuilua niin sanoituksellisesti kuin musiikillisesti.

Luultavasti (tai toivottavasti) kukaan ei halua kokea sitä sekavaa elämää, jota tämä kokoonpano on myrskynnyt läpi. Näin levyltä kuunnellen tarjolla onkin turvallinen trippi turvattomuuteen.

Pahan olon suurlähettiläät eivät vaikuta vieläkään voivan kovin hyvin. Mutta niillä eväillä sitä väkevää sludgea väännetäänkin.

Lisää luettavaa