Osapuilleen vuosikymmenen välein pitkäsoiton julkaiseva Deteriorot ei ole matkan varrella juuri uusia kikkoja opetellut. Siihen on tuskin ollut edes tahtoa, sillä vuodesta 1990 pumpannut sydän sykkii vanhan liiton kuololle kunnes kuolema oikeasti tulee.
Incantationin jäljillähän The Rebirth vahvasti kulkee, joskin pykälän ytimekkäämmillä biiseillä. Pidempiä mehustelevia doom-jaksoja ei harrastella, vaan raamit on rakennettu keskitempoisen ja hitusen rivakamman rytkeen ympärille.
Ysärin alkupuolen alavireinen ja löyhkäävä tunnelma on vahvasti läsnä. Soundit sekä matala ja tasaisen karkea örinä muodostavat biisien kanssa sataprosenttisen tarjoilun aitoa ja puhdasta death metalia, josta on vaikea keksiä kovin oivaltavaa sanottavaa.
Bändin ote on mutkaton ja biisirakenteet etenevät sujuvasti ilman yletöntä blastaamista tai hidastelua. Tummasävyisiä kitaramelodioita tarjoillaan koukuiksi yllättävän paljon ja ne myös toimivat hienosti. Ilman niitä runko jäisi liian ohueksi.
Deteriorot on turvallista ja toimivaa kamaa kyltymättömille puristeille. Kappaleista löytyy mukavan ilkeää terää ja ne kaikki ovat ajan läpikotaisin patinoimia.