Tamperelainen Abysmal Rites esittelee debyytillään rumpu- ja bassovoittoista sludge-röhinää. On vähän siinä ja siinä, täyttääkö nelikielinen jopa kitaroiden tyhjäksi jättämää tilaa. En paheksu ratkaisua, mutta olisin toivonut hieman ronskimpaa ja raisumpaa äänimaisemaa.
No, ainakin riffit ovat miellyttävän notkeita ja erottuvat positiivisesti edukseen. Abysmal Rites luottaa musiikissaan simppeleihin aineksiin eli toisin sanoen tylyn minimalistisiin riffeihin ja hypnoottiseen tunnelmaan. Ainakin Godfleshiä, Melvinsiä ja Corrosion of Conformitya on kuunneltu.
Nihilism Is Realism on lyhyt ja ytimekäs levy, joka tekee vaikutuksen raa’alla yleissoinnillaan. Bändi ei kuitenkaan onnistu kanavoimaan kaikkea potentiaaliaaan räjähtäväksi voimaksi, saati täydellä höyryllä kihiseväksi mustaksi sapeksi.
Abysmal Ritesin säveltaide on joka tapauksessa tarpeeksi omaperäistä ja kiehtovaa, jotta allekirjoittaneen kaltainen keskivertohevitoimittaja jaksaa siitä riehaantua. Etenkin grindcore-henkinen The Tower on raju veto.