Tämä yhden miehen black metal -bändi Bergenistä on ollut alusta alkaen sekä perinnetietoinen että omapäinen toimija. Tulinen ilmaisu ammentaa Norjan mustan metallin oppeja, mutta erottuu edukseen tyylikkäällä tarttuvuudella ja ärhäkkyydellä. Niin on myös yhtyeen neljännellä levyllä.
Soitannosta ja sävellyksistä yksin vastaavan Invisusin eli Simon Steinsbø Wikenin osumatarkkuus on jälleen ansiokasta luokkaa. Rock’n’rollilla ja thrash-elementeillä vahvistettu tyylitajuinen musta riffimyrsky hivelee kapinallista mieltä. Myös kirpeästi raastava laulu on mainiosti yhtä synkästi ja aggressiivisesti sivaltavien tunnelmien kanssa.
Invisus on onnistunut kehittämään luomukselleen tunnistettavan Blodhemn-soundin, mikä on selvä hyvän säveltäjän merkki. Vaikka musiikissa on pysytty rajatulla kentällä, joka levylle on tuotu uusia nyansseja. Tällä kertaa uutuutta ovat erityyppisillä laulukokeiluilla tuetut eeppiset äänimaisemat. Tämä korostuu hulppeasti levyn voimallisimmissa kappaleissa Farvel feioey ja Tid, jotka ovat myös bändin pisimmät sävellykset.
Levy on kiistatta Blodhemnin kypsin, mutta uskaltaisin väittää sitä myös sen parhaaksi. Vuoden parasta black metalia tämä on joka tapauksessa.