The Prodigy
The Day Is My Enemy
Take Me to the Hospital/Cooking Vinyl
Konemusiikin legenda The Prodigy on ollut lähes koko uransa myös rockpiirien suosikki. Viimeistään kolmas levy The Fat of the Land (1997) nosti yhtyeen Kerrang!- ja Metal Hammer -metallilehtien ylistämäksi nimeksi. Yhtye on keikkaillut suurilla rockfestivaaleilla, ja esimerkiksi viime levyllä rummuissa vieraili Foo Fighers -mies Dave Grohl.
Rockuskottavuutta Prodigylle lienee tuonut nimenomaan se, että Liam Hawlettin johtama yhtye on hakeutunut koko ajan hyökkäävämmän ja likaisemman soundin (ja imagon) pariin – pois ehkä lukien tyylillisesti kokeilevampi paluulevy Always Outnumbered, Never Outgunned (2004).
Varsinaista rockyhtyettä Prodigysta ei kuitenkaan saa millään. Esimerkiksi Rob Hollidayn kitarat ovat keikoilla läsnä koko ajan vähintäänkin visuaalisena tehokeinona, mutta levyllä asiat ovat toisin. The Day Is My Enemylle on nauhoitettu oikeaa kitaraa vain yhdelle kappaleelle, Rok-Weiler-nimen saaneelle rymistelylle.
Yleistunnelma on tuttuun tapaan voimakas, uhkaava ja hieman vinksahtanut – kaikkea tätä nostalgisen filtterin läpi. Keskivaiheilla oleva biititön Beyond the Deathray toimii oivana dramaattisena välisoittona. Mitään todella yllättävää ei silti kuulla, eikä tämä jauhava, bassopitoinen big beat -soundi järkytä aidosti enää vuonna 2015 ketään.
Kuntosaleille, ylinopeuskaahailuun ja toimintaelokuvien soundtrackeille Rebel Radion kaltaiset tuuttaukset ovat kuitenkin mitä mainiointa taustamusiikkia.