Black metalia ja crustia kireästi ja äkäisesti ryöpyttävä oululaistrio julkaisee kolmannen albuminsa. Tyylilleen ominaisesti yhtye ei ole jäänyt taikinoimaan liikoja, vaan kaikki maallinen vitutus paiskotaan reilun 25-minuutin mittaan.
Pääasiassa hardcore-asenteella hyökkäävät kappaleet ovat ohi nopeasti, mutta tarjoavat lyhyessäkin ajassa tanakkaa asiaa kuluneen lätinän sijaan. Esimerkiksi ihmiskunnan itsetuhoisuutta ja henkistä kuolemista ruotivat kappaleet purskautetaan ulos vereslihaisella raakuudella. Suoran aggression vastapainoksi luodaan näkymää myös usvaisempiin ahdistuksen alhoihin.
Mustasuon koruttomat äänikuvat elämän lohduttomista puolista ovat uskottavia, vaikka ilmaisussa voisi olla vieläkin enemmän kerroksia. Reseptiä itsessään ei ole syytä muuttaa, mutta sisältöä voisi kasvattaa lisäämällä joko biisien pituutta tai määrää. Vaikka tiettyä nälkää on hyvä jättää, päällimmäisin lopputunne on, että seitsenvuotiaalla yhtyeellä voisi olla tätäkin enemmän sanottavaa.