Vaasalaisbändin avantgardistinen dark metal hakee vielä muotoaan – arviossa Veristi

Levyarvio julkaistu Infernossa 6/2015.

Kuva: Sami Pulkkinen

Veristi
Musta sielu -ep

Omakustanne
2_5_kirvesta

Vaasalaisen Veristin toinen ep tarjoaa 90-lukulaista dark metalia avantgardemausteilla. Musiikista löytyy paljon mielenkiintoisia elementtejä, mutta se tuntuu hakevan vielä muotoaan.

Sanoitukset ovat lähempänä arkista angstia kuin goottiromantiikkaa, mikä on tietysti piristävää vaihtelua, vaikka tarjolla ei olekaan mitään vähemmän banaalia. Laulaja Satu Huhtala on pätevä nainen niin karskimman black-ilmaisun kuin puhtoisen oopperalaulunkin puolella. Mutta niin hyvin kuin kumpikin tyyli toimii omillaan, ne eivät soinnu aina kovinkaan luontevasti yhteen kappaleiden kontekstissa.

Vaikka Veristin mustassa melodisessa metallissa on hyvin paljon vanhaa, musiikki on myös suhteellisen omaperäistä. Tämä olkoon heille kiitokseksi ja kunniaksi. Sävellyksissä hiertää silti jokin. Hyviä ideoita löytyy, paljonkin, mutta eri musiikilliset elementit eivät tunnu olevan täysin tasapainossa keskenään. Tässä on joka tapauksessa jotain perin kiehtovaa. Melkoinen pähkinä purtavaksi, sano.