Norjalaisen Ulverin kolmelle ensimmäiselle levylle väkeviä kansallisromanttisia tunnelmia loihtinut Håvard Jørgensen julkaisee soolodebyyttinsä nimellä Haavard. Pitkän matkan sekä black metalissa että kevyemmässä musiikissa tehnyt muusikko sukeltaa levyllä harmonisen autuuden äärelle.
Kauniisti soljuvat, taianomaisten akustisten kitaroiden johdattamat kappaleet ovat sukua tai oikeastaan jatkoa Ulverin täysakustiselle Kveldssanger-albumille (1996). Metallia levyltä ei löydy, mutta luontoestetiikan henki on täysin sama kuin monilla maan mustan metallin yhtyeillä. Rikkaankuulailla soinnuilla sävytetty tummahko folk synnyttää verkkokalvolle välittömiä mielikuvia Norjan vuorista, vuonoista ja muusta suuresta luonnosta.
Levy on yhtä Ulverin Kristoffer Ryggin tulkitsemaa kappaletta lukuun ottamatta täysin instrumentaalinen. Useimmiten vastaava ratkaisu menee metsään, mutta herra Jørgensenilla sivellin pysyy taidokkaasti kädessä. Vierailevat folk-instrumenttien taitajat täydentävät kappaleita hienosti tuomalla mukaan kerroksia ja elokuvallista tuntua.
Haavardin debyytti tarjoaa vahvalla atmosfäärillä hehkuvaa musiikkia hiljentymiseen. Sellaista nykyajan hektisessä maailmassa totisesti tarvitaan.