Kaikenlaiset miekkailuhommat, metsässä taistelevat kääpiöt ja ylipäätään lähes mikä tahansa Tolkieniin liittyvä ovat jokseenkin takuuvarmaa kiinnostuksentappoa. ”Dwarven death metaliksi” musiikkiaan kutsuva Khazaddum sotkee palettiinsa kaikkea mainittua, joten lähtökohta on karmaiseva.
Itse musiikissa on kuitenkin yllättävänkin miehekästä otetta. Jenkkibändin debyyttipitkä on tylyä sinfonisuudella maustettua kuolonakutusta, hieman kuin Suffocation tai Nile annoksella Dimmu Borgiria. Tasamättönä tykittävää blastia tarjoillaan liiankin kanssa, ja örinä on tasaisen toimivaa vailla isompaa vaihtelua.
Vaihtelun puute ja tietty yksioikoisuus käyvät kuitenkin kiristelemään. Mättöpuoli on eittämättä hanskassa, mutta kitaraosasto ei tarjoa mainioita sooloja lukuun ottamatta kummoistakaan tarttumapintaa. Aivan kuin mielikuvituksen puutetta olisi paikkailtu brutaaliusruuvia kiristämällä.
Lisää pakkasta tulee muovisesta ja täydellisen elottomasta rumpusoundista. Infoissa rumpaliksi väitetään herraa nimeltä Pete Kissane, mutta miehen suonissa virrannee veren sijasta ehtaa sähköä. Mitään ihmismäistä rumpuraidoissa ei nimittäin ole.
Plagues upon Arda on lupaava esikoinen ja vaivatonta kuunneltavaa, mutta siitä ei jää paljoakaan mieleen. Kappaleet kaipaisivat yksilöllisempiä koukkuja, parempia riffejä ja eläväisempää rummuttelua.