Vaivana ainoastaan huonolla tapaa karmea soundimaailma – arviossa Suffocation

Arvio julkaistu Infernossa 5/2017.

01.08.2017
Suffocation
…Of the Dark Light
Nuclear Blast

 

 

Teknistä, nopeaa ja brutaalia death metalia. Kuvaus, jonka kuultuaan on automaattisesti varpaillaan. Harva porukka taitaa New Yorkin Long Islandin Suffocationin luomat metkut. Usein tuloksena on upeasti soitettua mutta kovin geneeristä puuroa. Parilla viime levyllä pioneeri on ollut astua omaan ansaansa.

Blood Oathista (2009) ja tätä seuranneesta Pinnacle of Bedlamista (2013) ei koskaan tullut kestokuuntelukiekkoja. Silti yhtyeen katalogista löytyy debyytti Effigy of the Forgottenin (1991) ja Pierced from Withinin (1995) kaltaisia haastavan kuolon genreklassikoita. Niissä on mistä ammentaa, kun alkaa brutalsukkaa vipattaa ja kaipaa elämäänsä hieman hallittua kaaosta.

Suffocation koostui aikoinaan kolmesta voimahahmosta, kitaristi-säveltäjä Terrence Hobbsista, rumpali Mike Smithistä ja ultramöreä-äänisestä Frank Mullenista. Tämän päivän Suffossa jatkaa Hobbs ja Mullen on vain osa-aika -hommissa. Mies ei taivu siviilivastuiltaan enää kiertueille, ja tällä levyllä murinapuolta jakaa seuraajansa Kevin Muller.

On sanottava, että vuosia Suffocationia kuunnelleenakaan en osaa erottaa, kumpi herroista on milloinkin mylvintävuorossa. Soihtu vaihtuu siten komeasti. Rumpalin paikalla onkin ollut tuulisempaa. Nyt pallilla istuu Eric Morotti -niminen hahmo, joka on Smithin jälkeen bändin neljäs kannuttaja.

…Of the Dark Light jatkaa yhtyeen 29-vuotista kiemuraisen teknodeathin soittoperinnettä. Keskitempoiset päänhakkauskohtaukset tulevat päälle antaumuksella ja ovat hienosti edustettuina, onhan bändi kuulu tästäkin puolestaan. Levyä vaivaa ainoastaan huonolla tapaa karmea soundimaailma. Rummut kuulostavat ylitriggeröidyiltä ja modernin muovisilta, mikä kiinnittää huomiota liikaa.

Tosiasia kuitenkin on, että kasassa on läjällinen vahvoja biisejä. Onhan se niin, että silloin kun Suffocation osuu, se jättää pysyvät jäljet.

 

Lisää luettavaa