D-beatiä tulee taasen tuutin täydeltä. Jos kyseinen rytmilaukka ei ole lähellä sydäntä, sen määrä saattaa tehdä olon puuduttavaksi, jopa ahdistavaksi. Mutta ei hätää, Ruotsin poijjat osaavat myös hidastella, ja tehdä sen vielä miehekkään raskaasti. Muuten nelikko jatkaa hyvinkin tutulla linjalla: ankaraa crustailua sävytetään välillä yltiömelodisilla kitaroilla ja varsin rokkaavalla metalliriffittelyllä.
Melodisissa kitarasooloissa hyödynnetään pohjoismaista kansansävelpohjaa, ja ajoittain läpi tulee jopa pientä Bolt Thrower -vibaa. Ja sehän ei ole huono asia se.
Paatos on vakuuttavaa mutta jää pienessä puuduttavuudessaan hitusen edeltäjiensä, erittäin onnistuneiden Paranoian ja Elddopin taakse. Syy on mahdollisesti pikkuseikassa, että kappaleet ovat hitusen pidentyneet ja melodisemman death metalin osuus pienentynyt. Soundimaailmakin on menettänyt jonkin verran raskauttaan diskanttiudelle.
Pienestä notkahduksesta huolimatta Martyrdöd kertoo asiansa edelleen erittäin vakuuttavasti. Siksipä sinunkin kannattaisi antaa heille hetki aikaasi.