Onpa äärimmäisen virkistävää arvioida levyä metallibändiltä, jonka soittajien keski-ikä on alle 18 vuotta. Lisäksi kyseessä on aiemminkin levyttänyt yhtye, joka sai alkunsa Tukholmassa vuonna 2015, jolloin sen jäsenet olivat vasta 10–11-vuotiaita. Nuoresta iästä huolimatta koplan toisella levyllä kuuluu kokemus.
Levyllä on kaikilta osin asiallisen reipas meininki ja sitäkin tärkeämpänä varsin kypsän ja hyvän kuuloisia biisejä. Bändin yleisilme on thrash- ja deathmetallinen, minkä lisäksi hyödynnetään useita muita metallin alagenrejä.
Tuotannollisesti ja sovituksellisesti jämäkkä materiaali rouhii mukavasti, mutta rönsyilee laadusta ja eheydestä. Lisäksi levyn alku- ja loppupuoli kuulostavat keskenään liian erilaisilta. Ensin mainitun kireä kaahailu kallistuu ruotsalaisen melodödiksen perintöön ja jälkimmäisen groovaileva raskaus esimerkiksi Soulflyn ja Hatebreedin tyyliseen tilitykseen. Kovimmat rallit löytyvät alkupuolen verevästi ruhjovista ralleista.
Vaikka ruotsalaissällien kakkoslevy etsii vielä tyyliään, se väläyttelee kutkuttavan vahvaa potentiaalia. Ei muuta kuin lisää hönkää päälle ja kohti maailmanvalloitusta.