Länsinaapurin gootahtava ja provosoiva industrial metal -kopla ehti jo lähes hävitä musiikillisesta tutkastani. Keikkarintaman hiljaiselon ja lähes vuosikymmenen levytystauon jälkeen bändi palaa asiaan viidennellä albumillaan.
Yhtye kuulostaa tismalleen itseltään, aivan kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Isolla ja jämäkällä soundilla soivat death glam -sävelet hakeutuvat jälleen suurkaupungin yöllisten hämäräbileiden valokeilaan. Pettymykseksi joutuu kuitenkin toteamaan, että bensa ja vetovoima eivät tällä kertaa meinaa riittää bileiden päätähteyteen.
Vuodesta 2000 toimineen bändin uraan mahtuu sekä yksittäisiä osumia että täyslaidallisia. Yhtyeen kaksi viimeisintä albumia Night Electric Night (2009) ja The Perfect Cult (2014) toimivat parhaina esimerkkeinä jälkimmäisestä. Uutuussävellyksillä tarttuvuus, flirttailu ja röyhkeys eivät ole valitettavasti lähellekään samaa luokkaa, vaan varman päälle pelaaminen paistaa.
Ei levy huono ole, mutta se olisi ehdottomasta kaivannut edes muutaman tehokkaammin polkevan hitin. Kenties ikä ja sen tuoma mukavuudenhalu ovat jo alkaneet ottaa niskalenkkiä näidenkin sankarien innosta.