Korona-aika on synnyttänyt aika läjän uusia projekteja ja muusikoiden kotistudioissaan vääntämiä äänitteitä. Suurin osa niistä on soittajien omaa hupailua, josta kuulija ei saa paljon irti, mutta joidenkin projektien soisi jopa jatkavan. Incantationin ja Ringwormin miehistöistä koostuva Perdition Sect heiluu tässä mielessä jossain välimaastossa.
Miekkosten omissa oloissaan nopealla aikataululla säveltämä häpeämätön Discharge-palvonta kuulosti ensi alkuun aika mainiolta, mutta kääntyi loppujen lopuksi valitettavan tasapaksuksi mätöksi. Eipä rujossa d-biittailussa voi juuri keksiä uutta, mutta biiseissä voisi tapahtua vähän enemmän. Nyt saman toistamista on liikaa.
Levyn rujontuhti soundimaailma antaa kuitenkin aika paljon anteeksi. Erityisesti bassosoundi on mainio, rouhea mutta juuri sopivan repivä. Aijai, ihanaa. Vanhanajan kämäisillä crustsoundeilla ilonaihetta olisi ollut vähemmän.
Rähinöinti kulkee varman oloisesti, mutta erityiset hetket ovat vähissä.