Black Moon Mother on yksi Petrichorin monista viimeaikaisista internetlöydöistä, joka ehti julkaista ensimmäisen täyspitkänsä itse jo viime kesän lopulla. Heti ensikierroksen perusteella käy selväksi, että kiinnitystä ei tarvitse ihmetellä. Illusions Under the Sun ansaitsee pieteetillä tehdyt fyysiset levynsä sekä kaiken mahdollisen lisänäkyvyyden.
Amerikkalaisyhtyeen musiikin voi luokitella melko helposti ”Chelsea Wolfe -genreen”, jossa tummia popsävyjä naitetaan doom-henkiseen psykedeliaan omia kengänkärkiä tuijotellen. Onpahan lajia kutsuttu ytimekkäästi doomgazeksikin, mikä käy terminä täysin järkeen. Vaikutteita on yhdistelty taidokkaan laaja-alaisesti ja saatu silti pidettyä pikkaisen yli puolen tunnin mittainen, parilla välisoitolla varustettu kokonaisuus yhtenäisenä.
Illusions Under the Sun kietoo pauloihinsa laulajattaren raukealla äänellä, joka kantautuu korviin verkkaisen rauhallisesti etenevän musiikin tavoin jostain usvan takaa. Kappaleiden tunnelmissa flirttaillaan haikeuden ja kepeyden kanssa niin raskaammalla kuin kevyemmällä otteella. Lopputulosta voi kutsua nykyajan hippien sopivasti modernisoiduksi tulkinnaksi Black Sabbathista, sen verran mainiosti vastakohdat on toisiinsa yhdistetty.