Slovakialaisen Malokarpatanin black metalin ja perinteisen heavyn yhdistelmä on oudolla tavalla sekä hyvin primitiivistä että hienosyistä. Siinä on samaa röyhkeää asennetta ja energiaa kuin varhaisen Venomin ja Bathoryn äänitteillä, mutta toisaalta musiikista löytyy niin kansanmusiikkivaikutteita, progressiivista rockia kuin maidenmäisiä kitarailottelujakin.
Kappaleet ovat edellislevyä (Nordkarpatenland, 2017) huomattavasti seikkailullisempia ja polveilevempia. Onkin hauska havaita, miten vaivattomasti yhtye kykenee siirtymään yhden raidan aikana räkäisistä riffitulituksista aina akustiseen pelimannitunnelmointiin ja sielua hiveleviin kitaraliideihin asti.
Krupinské ohne ammentaa voimansa itäeurooppalaisesta folkloresta ja heavy metalin ikiaikaisesta ytimestä, mikä tekee siitä paitsi vastustamattoman myös jollain tapaa ajattoman. Levyn omintakeiselle soundille on vaikea keksiä vertailukohtia, ja ainoa samoilla taajuuksilla työskentelevä yhtye, joka tulee mieleen, on brittiläinen Meads of Asphodel.
Kaikki viisi kappaletta puolustavat paikkaansa kokonaisuudessa. Ja nimenomaan kokonaisuutena yhtyeen hämyisä keitos tulee nauttiakin.