Veitsellä leikattua riffineroutta jää nyt hiukan kaipaamaan – arviossa Prong

Julkaistu Infernossa 7/2017.

16.12.2017
Prong
Zero Days
SPV

Mainittakoon, että Prong on ehdottomia suosikkiyhtyeitäni, ja olen iloinen bändin muutaman viime levyn ansiokkuudesta. Zero Days on jo yhtyeen 12. albumi, ja Tommy Victor tovereineen on ehtinyt julkaista toisen tulemisensa jälkeen enemmän levyjä kuin ennen bändin ensimmäistä hajoamista vuonna 1996.

Zero Daysillä riffikynä on kunnossa ja melodiaakin löytyy tarttuvuuden takaamiseksi. Vaihtoehtometalli taipuu monin kohdin kipakamman takomisen puolelle, mikä ei välttämättä ole huono juttu. Parhaimmillaan Prong on silti aina ollut toimiessaan rytmisten ideoiden tai riffien pohjalta. Sitä veitsellä leikattua riffineroutta jää nyt hiukan kaipaamaan.

Victor laatii kelpo rallit vaikka unissaan, mutta jotenkin tuntuu, että tähtäin on nyt osittain hakusessa, tai ainakaan se ei osoita täysin samaan suuntaan kuin aiemmin. Vaikuttaa siltä kuin harmillisen modernia ja ilmeetöntä turbomuovisoundia hyödyntävällä levyllä jopa kosiskeltaisiin kuulijoita. Valmiiksi pureskellut sovitukset ja ennalta arvattavat koukut eivät ole sitä, millä Prong teki aikoinaan vaikutuksen.

Zero Days on ihan mainio levy, mutta se ei pärjää kolmelle yllättävänkin kovatasoiselle edeltäjälleen – eikä todellakaan bändin 90-luvun helmille. Jonkinasteinen kaupallinen menestys voi nyt tosin hyvinkin todentua. Toivottavasti, sillä sen Victor bändeineen vihdoin ansaitsisi.

Lisää luettavaa