Pohjois-Suomesta tulevan Home Style Surgeryn kakkoslevy on verevä sekoitus vanhaa kotimaista speed metalia ja jenkkiläistä 80-luvun thrashiä, joka painottuu Bay Arean suuntaan. Bändin ote on old schoolilla tavalla hyvinkin progressiivinen, eli biisit ovat pitkiä ja polveilevia, vähän jo liiaksikin asti.
Levyn riffivyörytys tuo mieleen Dark Angelin Time Does Not Healin, tosin lähinnä sen vuoksi, että riffien ylitarjonta tuo samanlaisen ähkyn kuin tuo sinällään mestarillinen tuotos. Jotain yhtenevää on myös Forbiddenin kanssa, todennäköisesti laulujen vuoksi. Joel Mäntyranta onkin bändin ehdoton ykköstykki: miehen ulosanti on kansainvälistä tasoa, riittävän aggressiivista mutta selkeää ja hyvin resonoivaa.
Viisikko on muutenkin tikissä. Soitto kulkee vaivatta ja on kaikin puolin tiukkaa. Tässä mielessä herrat ovat valmiita isoihin piireihin. Tico-Ticolla väännetystä soundimaailmastakaan ei keksi valitettavaa.
Valitettavasti sitä löytyy kuitenkin biisien rakenteista. Riffiä ja menoa piisaa, mutta mistään ei meinaa saada kiinni. Albumia voi pyörittää sujuvasti taustamusiikkina, koska biisien laatu pysyy niin sanotusti sopivalla tasolla, mutta kun musiikki taukoaa, mitään ei jää mieleen. Suosittelisin bändin treenikselle ylimääräistä korvaparia, niin päästäisiin ehkä hiomaan timanttia.
Trauma Gallery on joka tapauksessa vahva näyttö pohjoisen pojilta. Jahka biiseihin saadaan lisää tarttumapintaa, ovi alkaa varmasti aueta maailmallekin.