Keskinkertainen death metal on masentavan laimea kokemus. Soundien ja soiton sujuvuus on nykyään jo itseisarvo, eikä sillä heru säälipisteitä. Tässä tapauksessa pisteitä ei ropise juuri muualtakaan.
Kolmen vuosikymmenen kokemuksella muriseva Cremation on tylsää tavaraa nimeään myöten. Hetkittäin sveitsiläisbändi saa keskitempoiseen riffittelyynsä pimeyspilkkuja ja tyrä meinaa rytkähtää oikeasti paikaltaan. Varsin pian ideat kuitenkin loppuvat ja pöydälle jätetään hyvin keskinkertaista, joskin päällisin puolin virkeästi suoritettua kuoloa. Vanha liitto elää ja periaatteessa asiat ovat ihan kivasti, mutta veri ei kuohahda.
Kun kuuntelee levyn päättävää liki kahdeksanminuuttista instrumentaalia, joutuu ihan aidosti ihmettelemään, kuinka mitätöntä ja mihinkään liikkumatonta massaa levylle on pistetty. Suuhun jätetään mahdollisimman huono maku, mutta arvioitsijana pyörityksiä on käytävä läpi useampi. Niistä yksikään ei ollut varsinainen nautinto.