Kansainvälisen miehistön omaava Age of Woe tuntuu vetelevän monista naruista. Tarjolla on sopivasti vähän kaikkea, eikä bändi keskity suoranaisesti mihinkään genreen. Löytyy vaihtelua alataajuuspörinästä crust-pärinään. Riffillisesti Age of Woe pyörii vahvimmin death’n’rollin maailmassa. Vahvoina lisukkeina löytyy sludgeilua, doom-hidastelua ja post- black metalia surumielisillä melodioilla. Alku lupaa hyvää.
Loppua kohden ote valitettavasti laimenee ja tuotoksesta jää jotenkin lepsu vaikutelma. Terhakkaimmat riffit näemmä vapautettiin levyn alkupuolella. Edes hiljattain bändiin liittyneen Keijo Niinimaan murinat ja karjunnat eivät auta.
Envenom ei nouse kovasta yrityksestä huolimatta siivilleen vaan jää sekavaksi räpistelyksi. Levyn yleisilme on melkoisen rujo ja ahdistava, eikä välistä sekavan oloinen soundimaailma tee sitä yhtään kuuntelijaystävällisemmäksi.
Albumilla on muutama mukiinmenevä biisi, mutta myös paljon melkoisen mitäänsanomatonta toimintaa. Vaikka kappaleissa on pyritty pitämään yllä vaihtuvuutta, kuulijasta tuntuu, ettei levyllä tapahdu oikein mitään.