Brittiläinen Absolva tunnetaan parhaiten Blaze Bayleyn taustabändinä. Yhtye ei ole saanut jostain syystä suuren yleisön huomiota, vaikka tämä viime vuonna julkaistu, nyt lp:nä ilmestyvä albumi on jo bändin neljäs.
Defiancen sävellystyö on todella vakuuttavaa, ja koko nelihenkinen miehistö on ollut mukana vaikuttamassa lopputulokseen. Biisit jäävät nopeasti mieleen, sanoituksia myöten, ja erityisesti kertosäkeet on hiottu viimeisen päälle. Soitto pelaa moitteettomasti, mutta erityisesti kitaraosuudet ansaitsevat kunniamaininnan. Soolot ovat varsin vaikuttavia, vaikka välillä niissä sorrutaan jo hieman brassailun puolelle.
Bändiin tutustuessa kitaristi-laulaja Chris Appletonin käheä raspiääni oli ehkä ainoa asia, johon tottuminen vei oman aikansa. Mies on parhaimmillaan kitaranvarressa, mutta se ei tarkoita, etteikö hänen lauluaan kuuntelisi mielellään. Levyn päätösbiisin laulusta vastaa Appletoneista nuorempi, Iced Earthissäkin bassoa soittava Luke. Miehen ääni on veljeensä verrattuna huomattavasti pehmeämpi ja syvempi, mikä tuo mukavaa vaihtelua.
On onnistuneen albumin merkki, että sen viimeisen biisin päätyttyä tekee mieli pistää lätty heti uudestaan pyörimään. Defiance soi autossani taannoin ainakin kaksi viikkoa putkeen ennen kuin kävi edes mielessä vaihtaa levyä. Ei muuta kuin aiemmat albumit tarkempaan syyniin ja uutta odottamaan.