Hollantilaistrio toimi aiemmin Distillator-nimellä perus-thrashiä räkyttäen, mutta parisen vuotta sitten nimi muuttui ja soittoon tuli rutkasti uusia sävyjä. Musiikillinen pohja perustuu yhä raakaan rässäykseen, mutta tunnelmaa on pyritty laajentamaan progressiivisen ja futuristisen ilmeen lisäksi myös synkeillä sinfonisilla elementeillä.
Miehet ovat kovia pelimanneja, ja heiltä lähtee sujuvasti niin aggressiivinen takominen kuin kikkailuosastokin. Kitarasahaus on ajoittain niin kipakkaa, että omakin ranne alkaa krampata myötätunnosta.
Teknisyys ja taitojen esittely ei ole onneksi pääosassa vaan soljuu mukavasti musiikin mukana. Kappaleet rullaavat sujuvasti ja väliin melko hengästyttäväänkin tahtiin. Joissain juoksujalkaisemmissa riffeissä on tunnistettavissa vanhakantaista Megadethiä, mutta muutoin Cryptosis on löytänyt aika hyvin oman polkunsa.
Vaikka riffimateriaali ei ole keskimääräisesti mitään erityisen priimaa, vakuuttava sovitustyö ja vimmainen ulosanti pitävät kuulijan mielenkiinnon yllä kutakuinkin koko levyn mitan.