Dragonforcen nopeatempoinen power metal ei ole tuntunut aina osuvan maaliin. Valitettavan usein on tuntunut, että tarkoituksena on ollut tehdä mahdollisimman nopeaa, ei laadukasta musiikkia. Nyt, koko katalogin alle kuunnelleena ja uuden levyn soidessa, voin kuitenkin sanoa, että yhtyeen sävellyskynä on aina ollut terävä. Uutukaisella bändi on jälleen nostanut rimaansa hieman.
Intron jälkeinen Ashes of the Dawn on parhaita koskaan kuulemiani Dragonforce-kappaleita. Se on melodinen, nopea ja upea avaus hienolle levylle. Kovaa mennään senkin jälkeen, ja kappaleet kuten Judgement Day ja Curse of Darkness ovat taattua Dragonforce-laatua. Juustoisempikin puoli löytyy, kun kaahauksen katkaisee upea balladi Silence. Marc Hudson tulkitsee sen kuin enkeli ja nostattaa laulusuorituksellaan kylmät väreet pintaan.
Kunniamaininta menee kuitenkin levyn toiseksi viimeiselle kappaleelle The Edge of the Worldille. Se on progemainen eepos, jonka 11-minuuttinen mitta ei puuduta missään vaiheessa. Osat nopeasta rauhalliseen vaihtuvat uskomattoman hienosti, ja instrumentaaliosuudet esittelevät bändin soittotaiturointia. Hudson näyttää myös örinäpuoltaan, ja homma toimii kuin junanvessa. Levyn päättävä Our Final Stand on hieman Dream Theateria mukaileva, nopeita vaihtoja tarjoileva lopetusralli, joka toivottavasti päätyy myös yhtyeen keikkasetin päätöskappaleeksi.
Tämä on ehkä parasta koskaan tehtyä Dragonforcea ja varmasti vuoden kovimpia powerjulkaisuja.