Rammsteinin kahdeksas levy ei ala yhtä räjähtävästi kuin edellinen, vuoden 2019 nimetön albumi Deutschland-kappaleellaan. Tämänkertainen avauspala Armee der Tristen on jykevän hitaalla tahdilla eteenpäin marssiva järkäle. Kun seuraavaksi tulevat Zeit ja Schwarz ovat välillä balladimaisen hartaita, alkaa mieleen nousta pieniä epäilyksiä, josko saksalaisbändi olisi menettänyt iskuvoimaansa.
Moiset ajatukset ovat kuitenkin turhia. Ensinnäkin levyn hidastempoisetkin kappaleet osoittautuvat useamman kuuntelukerran jälkeen jylhänkomeiksi sävellyksiksi, ja toisekseen levyltä löytyy niitä nopeampiakin tamppauksia. Niistä parhaiten toimivat singleinäkin julkaistut Angst ja kertakaikkisen riemastuttava Dicke Titten.
Rammsteinin kohdalla on lähes pakko mainita juuri singlet ja ennen kaikkea niihin tehdyt musiikkivideot. Allekirjoittaneelle Dicke Tittenin hauska video toimi tietyllä tavalla avainteoksena, joka sai kuuntelemaan koko muutakin levyä suuremmalla tehokkuudella. Oli kyse sitten yhteiskuntakriittisestä kuvastosta tai pikkutuhmuuksista, Rammstein osaa herättää vahvoja tunteita upeasti konseptoiduilla videoillaan.