Burn the Night -esikoisellaan ilostuttanut, mutta silti kovimman tulokaskärjen vanaveteen jäänyt Riot City tuntuu aikuistuneen, eikä tylsällä tavalla.
Kappaleet ovat pidempiä, sävellykset puolestaan aiempaa harkitumpia ja sopivasti monipuolisempia. Myös muutosten myötä synkemmäksi muuttunut tunnelma tekee levystä kiinnostavamman.
Kaikessa tuoksahtaa edelleen miellyttävästi Screaming for Vengeance / Defenders of the Faith -aikojen ”Praisti”. Levyn parhaassa biisissä Tyrantissa uusi kireämmin, korkeammalle ja kovempaa -koulukunnan solisti Jordan Jacobs tekee yhdessä köörien kanssa huikean suorituksen. Tanakkuutta ja melodista herkistelyä yhdistävä Ghost of Reality on yli kuuden minuutin mitassaan hieno sekin. Kestoltaan ja rakenteeltaan eeppinen päätöskappale Severed Ties on kaikessa kunnianhimoisuudessaan toimiva ja osoittaa kanukkien kypsyneen bändinä, ei vain säveltäjinä.
Electric Eliten nousun täysosumaksi estää vain se, että levyn muut perusmallisemmat biisit jäävät mainitun kolmikon varjoon ollen ”vain” tasaisen hyviä. Mistä tahansa niistäkin moni kollega olisi ylpeä.