Ensikosketukseni kotimaisen Kypckin uusimpaan levyyn tapahtui keskellä kesäistä Helsinkiä. Odotin ystävää, aurinko paistoi, ohi käveli kauniita ihmisiä ja kuulokkeista vyöryi levyn aloittava jylhä instrumentaali Ty isportil vse. Vaikutelma oli maaginen.
Kypckin doomiin päin kallellaan oleva hevi ei ole kaikkien tilanteiden musiikkia, mutta toimivat tilanteet voivat olla hyvinkin yllättäviä.
Itänaapurimme viimeaikainen toiminta ja sen seurannaisvaikutukset ovat aiheuttaneet sen, että venäjän kielellä laulavan Kypckin viides albumi on myös bändin viimeinen. Sama kokoonpano tulee jatkamaan, mutta uusin elementein. Yhtye poistuu näyttämöltä komeimmalla mahdollisella tavalla: Prestupleniya protiv chelovechestva on kertakaikkisen hieno levy.
Hitaimmillaan meno on kunnon lanausta, mutta muunlaistakin toimintaa löytyy. Kypckillä on ennenkin ollut rokahtava puolensa, mutta Chernyi balin alussa kuultava lehmänkello ja kertosäkeen lai-la-laa-laulannat vievät sen tulkintaa jälleen uudelle tasolle. Mutta mennään sitten nopeasti tai hitaasti, avainsanana on aina melankolia. Tämä musiikki menee tunteisiin.
Kiitos näistä hienoista vuosista, Kypck!