Yhtye tuntuu olevan jumissa ilmaisunsa kanssa – arviossa Soen

Julkaistu Infernossa 2/2021.

Soen
Imperial
SILVER LINING

Soen sai alkunsa vuonna 2004, kun rumpali Martin Lopez (ex-Opeth) ja kitaristi Kim Platbarzdis päättivät perustaa yhtyeen, mutta projekti realisoitui todella vasta 2010, kun laulaja Joel Ekelöf (ex-Willowtree) ja basisti Steve DiGiorgio (Testament, ex-Sadus, ex-Death) liittyivät mukaan. Yksitoista vuotta myöhemmin alkuperäisestä kokoonpanosta on jäljellä enää Lopez ja Ekelöf.

Yhtyeen viides levy jatkaa samaa linjaa kuin aikaisemmatkin teokset, eli modernia progressiivista vaihtoehtometallia olisi tarjolla. Teknisessä mielessä kaikki on taiten toteutettua, mutta soundillisesti Imperial kuulostaa vähän turhankin steriililtä ja pikkunätiltä. Sävellykset itsessään eivät aina onnistu nousemaan sille tasolle, jolla ne voisivat olla.

Rankemmat riffittelyt ja Toolpastissit toimivat edelleen, mutta turhan usein orkesteri ajautuu melodiankaipuussaan liian lähelle modernia amerikkalaista keskitien nyyhkyrockia. Tuntuu, että kahden ensimmäisen levynsä aikaan varsin mielenkiintoista materiaalia esitellyt yhtye on jotenkin jumissa ilmaisunsa kanssa.

Kritiikistä huolimatta Imperialin kuuntelu ei tuota tuskaa vaan tarjoaa toisinaan ihan miellyttäviäkin hetkiä. Levy toimii mukavana taustamusiikkina, mutta valitettavasti siitä ei jää mieleen mitään sen erikoisempaa. Lumerian ja Antagonist edustavat levyn ärhäkintä laitaa, jota olisi voinut kieltämättä olla tarjolla enemmänkin.