Viitisen vuotta vanha oululaistrio pieksee kakkosalbumillaan mustanpuhuvalla crustilla ja hardcorella. Nipinnapin täyspitkän mitat täyttävällä purkauksella painellaan lujaa, mutta myös hidastetaan synkän itsetutkiskelun äärelle.
Kiukkuisesti tulittavan, hardcoreräyhällä paiskovan ja painostavalla doomilla kyllästetyn ilmaisun yhteisenä nimittäjänä on koruttomuus. Paniikinomaisilla suomenkielisillä lauluilla julistavan hullunmyllyn ja uhkaavan laahaavuuden välillä vaihteleva yleistunnelma tihkuu ahdistusta ja epätoivoa. Kyseiset tunnelmat löytävät bändin intuitiivisesti ja sopivan monipuolisesti virtaavissa sävellyksissä maaliin jopa hämmästyttävän ravistelevasti.
Vaikka levy on varsin tiivis, lopulta siltä ei jää kaipaamaan lisäpituutta. Laadukkaasti tiivistetyissä ja sulavasti linjassa olevissa kappaleissa ihmiskuntaa myrkyllisen realistisesti ruotiva sanoma tulee hyvin selväksi. Kuuntelun jälkeen tuntee jopa saavuttaneensa albumin nimen mukaisen katarsiksen.
Oululaisille pisteet kotiin ja bändi seurantaan.