Alestorm julkaisi edellisen albuminsa Sunset on the Golden Agen vuonna 2014. Levy oli mestariteos, ehdottomasti bändin paras millä tahansa mittapuulla. Odotukset uutta albumia kohtaan olivat siis luonnollisesti korkealla.
Tämä bändi on siitä jännä, että vaikka koko konsepti on rakennettu vitsin ympärille, ajoittain musiikissa on häivähdys vakavuutta. Toki jokainen kappale kertoo rommista, merirosvoista, ryyppäämisestä ja niin edelleen. Sillä on oma paikkansa ja huumoriarvonsa.
Levyn aloittava nimikkokappale on perinteistä Alestormia, juuri sitä mitä kuulija odottaa kuulevansa. Mexico taas on täydellinen hitti, ja on ihme, jos se ei löydä tietään bändin keikkasettiin. Mukana on myös överiksi vedetty hupibiisi Fucked with an Anchor. Kappale jakaa varmasti ihmiset kahtia: itsekin hymyilen sen soidessa, mutta mietin toisaalta biisin ja sanoitusten yksinkertaisuutta. Kappaleen voisi tiivistää minuuttiin sisällön lainkaan kärsimättä.
Yli puolet albumin kappaleista on hyviä tai todella hyviä, mutta toinen puolisko potee erilaisia ongelmia. On liian hidasta tai aivan liikaa pitkitettyä. Biiseissä on myös kohtia, jotka muistuttavat turhan paljon jotain aiemmin julkaistua – äärimmäisin esimerkki tästä on bändin nimikkokappale.
Albumi ei ole missään nimessä huono, mutta odotin bändin taidot ja aiemman tuotannon tuntien parempaa.