Yllättävän paljon The X Factorin henkeä – arviossa Iron Maiden

Vauhti ei päätä huimaa.

Iron Maiden
Senjutsu
Parlophone

Maailman hienoimman yhtyeen odotettu albumi haastaa kuulijansa toden teolla. Soitin levyn läpi kymmenen kertaa, eli olin kuunnellut sitä 13 ja puoli tuntia tämän arvion valmistuessa, ja pääsin siitä kunnolla jyvälle vasta aivan viime metreillä. 

Aloitusbiisi olisi saanut olla joko hämyinen tunnelmanluoja tai kunnon räjäyttäjä, eikä nimiraita sijoitu edes puolitiehen. Laahaava veisu saattaisi toimia keski- tai loppuvaiheilla, mutta avaajaksi valinta on yksinkertaisesti huono. Loppujysäysten saattelemana päästään sentään Strategoon, joka tarjoaa paitsi välttämättömät laukkakompit myös levyn hienoimman kertosäkeen. 

Iron Maiden voi tehdä mitä tahansa ja se on silti tuhansien ihmisten mielestä parasta ikinä. Yhtye voisi hyödyntää voimavaraansa enemmänkin, sillä suuret yllätykset jäävät Writing on the Walliin. Erityylinen kappale on piristävää vaihtelua ja todella toivottu veto. Eiköhän siitä muodostu keikkojen perinteinen hoilotusbiisi – ainakin ennakkokuuntelutilaisuudessa kokonainen rivi raavaita miehiä veti kertsiä kuorossa kuin maailma olisi loppunut sinä iltana. 

Senjutsussa on yllättävän paljon The X Factorin (1995) henkeä, joskin ilman melankolisuutta ja synkkyyttä. Tämä näkyy etenkin kappaleessa Lost in a Lost World, jota lähemmäs bändin myöhemmällä iällään liialti viljelemiä “toistetaan kertosäkeen nimeä viisi minuuttia”-biisejä ei onneksi päästä. Kunniamaininta menee upealle Hell on Earthille, joka on lähes pakko pistää soimaan uudelleen aina levyn päätyttyä. 

Kaikki Maidenin 2000-luvun albumit ovat Senjutsulla vahvasti läsnä. Siellä täällä tulee mielleyhtymiä jopa niiden tiettyihin biiseihin, mutta hyvällä tavalla. Vauhtikaan ei päätä huimaa, onhan 46-vuotias yhtye jo vähän setääntynyt. 

Levyn ainoa synti on tolkuttoman ylimittaisiksi venytetyt biisit. Tavallaan niissä ei ole minuuttiakaan turhaa ja niitä kuuntelee mielellään, mutta perussoitossa 81-minuuttisesta tulee ähky olo. Jää nähtäväksi, miten albumi kehittyy lukuisten jatkokuuntelukertojen myötä.